etusivu
johtokunta
tiedotteet
artikkelit
matkat
tapahtumat
kuvagalleria
vieraskirja
palaute
liity
Toteutus: Jussi Valt Virtanen - Turbiini 2008
Matkakertomus: Vaajakoski-Veliki Novgorod-Pihkova-Petseri-Tartto-Tallinna-Vaajak
Vaajakosken Venäjä-seuran matkakertomus

6.-10.6.2012

Aamuauringon paistaessa bussilastillinen innokkaita matkalaisia lähti matkaan kello 5.30.
Matka Suomen halki sujui nopeasti, myös tulleista selvittiin joustavasti. Viipurissa nautimme maittavan lounaan, ja tämän jälkeen alkoi todellinen matkanteko.
Meno Viipuri–Pietari-tiellä oli entisellään. Saimme nähdä vauhdikasta ajoa ja hurjia ohituksia.

Oppaamme Alla Rossina tuli kyytiin matkan varrelta. Yllätyksenä kiersimme Kronstadtin kautta. Kaupunki avautui matkalaisille vajaa kymmenen vuotta sitten, kun kaupunkiin johtava tie avattiin 18.8.2011. Tie on rakennettu padon päälle, ja meren ylitys on 25,5 km pitkä.
Aikaisemmin kaupungissa asuivat merimiehet ja upseerit, ja siellä sijaitsivat suuret asevarastot.
Nykyinen asukasmäärä on 53 000.
Kronstadtista jatkoimme matkaa kohti Pietaria. Ajoimme tunnelia pitkin. Tunneli on rakennettu 28 metriä merenpinnan alle, ja siellä on kuusi ajokaistaa.
Ajoimme Pietarin ohi kehätietä.
Alla kertoi, että Pietarissa on tällä hetkellä yli seitsemän miljoonaa asukasta. Vakituisia asukkaita on 4,7 miljoonaa, loput ovat muualta tulleita. Kaupunki on 170 km pitkä. Ajon aikana tuntuikin, että kaupunki vain jatkuu ja jatkuu..
Jouduimme jossakin vaiheessa ruuhkaan, ja matkan teko hidastui melkoisesti. Pietarin ruuhkat ajoittuvat välille 7–21! Ruuhkien jälkeen alkoivat tietyöt. Etenimme etanan vauhdilla, sillä toinen puoli tiestä oli koko ajan pois käytöstä asfaltoinnin vuoksi. Alla kertoi, että Pietarin ja Moskovan välinen tie asfaltoidaan joka toinen vuosi. Satuimme osumaan paikalle juuri väärään aikaan.

Matkamme venyi yli kaksi tuntia aikataulusta. Onneksi Alla oli koko ajan yhteydessä hotelliimme Novgorodissa ja illallisemme odotti meitä, kun saavuimme kello 23:n jälkeen paikalle. Nopea ateriointi ja heti nukkumaan.

Novgorodissa asuimme hotelli Inturistissa. Huoneet olivat siistit ja ruoka hyvää.
Aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Ensimmäinen maininta kaupungista on vuodelta 859. Vuonna 2009 Novgorodissa vietettiin kaupungin 1 150-vuotisjuhlallisuuksia.
Olhavanjoki jakaa Novgorodin kahteen osaan. Vasemmalla rannalla sijaitsee ns. Sofian puoli ja oikealla rannalla ns. Kauppapuoli. Joelle avautuvat rakennustaiteelliset muistomerkit muodostavat ainutlaatuisen historiallisen kokonaisuuden, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupungissa oli aikoinaan yli 300 kirkkoa. Jaroslavin Pihalla voi tänä päivänä nähdä samalla pienellä tontilla seitsemän eri tyyliin rakennettua kirkkoa. Paikka on ainoa laatuaan Venäjällä.
Vanhaa keskustaa hallitsee Moskovan tavoin suuri linnoitettu Kreml.
Toisen maailmansodan aikana kaupunki kärsi pahoin pommituksissa.

Kaupungissa käy 300 000 turistia vuodessa, pääosin venäläisiä ja saksalaisia.
Nykyisin kaupungissa asuu 225 000 asukasta. Kaupunki kärsii korkeasta työttömyydestä, sillä sovhoosien ja kolhoosien hajottua jäi moni vaille työtä. Nykyiset maatilat eivät saa tukea valtiolta.
Alueella ei ole enää raskasta teollisuutta, ja töiden vähentyessä myös väkiluku pienenee.
Alla kertoi, että työttömyyskorvaus on 117€ kuukaudessa.

Kävelimme pitkin kaupunkia kauniissa säässä ja iltapäivällä nautimme Leenan tarjoaman maittavan piknikin. Illalla kävimme paikallisessa pitseriassa, jossa jättikokoinen pitsa maksoi vain 330 ruplaa juomineen, vajaa kymmenen euroa.
Siitä riitti syötävää neljälle.



Pihkovan matka alkoi pienessä sateessa. Matkalla poikkesimme torille, josta löytyi pientä ostettavaa ja tuliaisia.
Matkan yksityiskohtana voi mainita pitkän suoran, jota ajoimme yhtäjaksoisesti lähes tunnin. Suora on välillä Novgorod–Simck. Se oli uskomaton näky ja kokemus.
Alla kertoi, että teiden varrella sijaitsevilla valtion pelloilla viljellään laittomasti, mutta ilmeisesti kukaan ei valvo maiden käyttöä. Hyvin ne näyttivät tuottavan satoa.

A&A Travels tarjosi matkan varrella maittavaa hernekeittoa Leenan toimiessa viinurina. Söimme kilpaa hyttysten kanssa.

Pihkovassa majoituimme hotelli Rizkajaan, joka oli siisti ja tarjosi maittavaa ruokaa. Hotellin edessä oli kaunis puisto, jossa oli mukava istuskella. Myös kaupat olivat lähellä.
Saimme seurata läheltä myös venäläisiä häitä ja niihin liittyviä perinteitä, aina lasien heitosta alkaen.

Pihkovasta löytyy ensimmäinen maininta vuodelta 903, joten se on yli 1 100 vuotta vanha.
Kävimme tutustumassa Pyhän Kolminaisuuden tuomiokirkkoon, joka sijaitsee Kremlin muurien sisällä. Saimme nähdä toinen toistaan hienompia freskoja.
Kaupungissa on runsaasti linnoituksia, ja sen luostarit ovat hyvin kunnostettuja matkailunähtävyyksiä.
Pihkovan yliopistossa on kahdeksan tiedekuntaa, ja Lenin-setä seisoo edelleen yliopiston edessä.

Pihkova oli sodan jälkeen raunioina. Kävimme katsomassa elementtitaloja, jotka rakennettiin kolmessa kuukaudessa sodan jälkeen. Asunnot ovat kaikki pieniä yksiöitä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Petseriä.
Petserin kuuluisa luostarialue sijaitsee lähellä Viron rajaa. Petserin kaupunki sijaitsee Venäjän ja Viron rajan läheisyydessä noin 50 kilometriä Pihkovasta. Kaupungin päänähtävyytenä on Pyhä Pihkova-Petserin Taivaaseen Nousun luostari. Alun perin luostari sijaitsi luolissa, joiden mukaan kaupunki sai myös nimensä (vanhassa venäjän kielessä pechera merkitsi luolaa). Luostari on ainutlaatuinen historiallinen kohde. Luostari perustettiin vuonna 1473, ja se sijaitsee kauniissa laaksossa, jossa ovat kuuluisat hiekkaluolat. Luostari on tärkeä kulttuurinen ja henkinen keskus, ja se on yksi suurimpia munkkiluostareita.
Ennen luostariin menoa naisten oli peitettävä hiuksensa ja laitettava ylleen pitkät hameet. Emme todellakaan herättäneet kenessäkään syntisiä ajatuksia.
Luostari säästyi sodan tuhoilta, sillä se oli sodan aikaan Viron puolella.
Nykyään luostari nauttii myös presidentillistä arvostusta, sillä kaikki Venäjän presidentit ovat olleet luostaritoiminnan tukijoita.

Luostarissa käynnin jälkeen suuntasimme kohti Viron rajaa. Meitä oli varoiteltu rajan tarkkuudesta ja ankarista rajoituksista. Vain kaksi askia savukkeita ja puoli litraa alkoholia sallitaan viedä mukanaan Viroon. Otimme opiksi ja Viron tullissa meni vain 15 minuuttia. Venäjän tullissa sen sijaan 1,5 tuntia. Meidän piti viedä kaikki tavarat tulliin ja monien laukut tutkittiin tarkasti. Mitähän he etsivät?

Tarttossa majoituimme hotelli Dorpatissa. Ilta oli lempeän lämmin, ja moni meistä lähti iltakävelylle joen rantaan. Hotellia vastapäätä on linja-autoasema ja iso ostoskeskus. Nuoriso juhli näyttävästi lauantai-iltaa.
Luvattu kenkäkauppa oli lopettanut vähän aikaa sitten, joten naisten rahat säästyivät.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Tallinnaa. Matkalla joimme kahvit Tuulimyllyssä. Matka sujui nopeasti Viron hyviä teitä pitkin.
Tallinnassa nautimme keittolounaan ja sen jälkeen juomaostoksille. Satama-alueen kaupat piti vielä käydä läpi ennen laivaan nousua.

Kotona Vaajakoskella olimme hyvissä ajoin.

Kiitokset mukavalle matkaseuralle, Aaro-kuljettajalle, Alla-oppaalle ja Leenalle, joka järjesti meille taas unohtumattoman reissun!

Vaajakosken Venäjä-seuran puolesta; Kaija Hänninen

kirjoittanut: Kaija Hänninen
päivämäärä: 08.08.2012
Takaisin..